Hakkerit iskivät

Minun oli tarkoitus tänään kirjoitella tänne vähän kuulumisia, kun en taas ole muistanut ja ehtinyt kun on ollut liiterin sähköistys työn alla.
Ajattelin tällä kertaa kirjoitella kirjaston internetkoneella, kun oli kirjastoon muutakin asiaa. Olin siinä jo jonkin aikaa kirjoitellut, kun yksi tuttavani huomasi minut kirjoittamassa. Vaihdoimme siinä sitten vähän kuulumisia ja kun palasin tietokoneelle, joku olikin julkaissut nimissäni jotain. Katsoin mitä se oli ja se oli tuo edellinen juttu. Hävytöntä! Paitsi että joku kehtaa kirjoitella minun nimissäni tuollaisia törkeyksiä, niin tuo ilkeämielinen hakkeri tuhosi vielä kaiken mitä olin jo kirjoittanut. Täytyy ottaa selvää miten tuon saisi otettua pois tuolta, mutta nyt en taida ehtiä. Itse asiassa en ehdi nyt kirjoitella enää uudestaan kuulumisianikaan kun tälle koneelle on jonoa. Kyllä harmittaa. Kirjoittelen huomenna jossain muualla.

Olen homorunkkari ja mun perseessä on hometta

Katoin telkasta paavo lipposta ja runkkasin sohvalla. vittu otin kuvan itestä ja laitoin irggigalleriaankin! munaa ojossa teineille jaossa tytöille ja pojille! nussin eilen hevosta!

Sähköojan kaivuuta

Ryhdyin sitten eilen tuumasta toimeen ja aloin kaivamaan ojaa talolta liiterille. Hidasta touhua eikä kovin mukavaa jos sataa. Onneksi eilen ei muuta kuin vähän ripotteli pariin otteeseen.

Keksin tarvikeongelmaankin ratkaisun. Tein tarvikkeista listan ja pyysin ystävääni Reijoa käymään kysymässä hintaa tarvikkeille tästä pahamaineisesta sähköliikkeestä. Järkeilin että sitten voin aivan hyvin mennä itse saman listan kanssa takaisin liikkeeseen ja kysyä hinnan. Jos hinta on sama, ostan tarvikkeet itse, mutta jos Reijo sai halvemman hinnan, niin pyydän Reijoa ostamaan tarvikkeet. Saman hinnan saimme, joten ostin tarvikkeet. Kauppias ei edes kysellyt mitä aion tehdä, eikä ihmetellyt sitäkään että minä ja Reijo kyselimme aivan samoja tarvikkeita. Ehkä kauppias onkin ihan reilu mies. Tai sitten hän on vielä ovelampi kuin arvaankaan ja nosti hintoja jo kun Reijo kävi kyselemässä.

Tähän mennessä olen ojaa kaivaessa löytänyt maasta:
- useita kastematoja
- vanhan ruosteisen tyhjän peltipurkin (todennäköisesti hernekeittopurkki)
- 3 metallista pullonkorkkia
- omituisen yhdeltä syrjältään terävän kiven (mieleeni tuli että se voi olla vaikka jonkun esihistoriallisen kulttuurin työkalu)
- lahonnutta puuta

Täytyy tänään pyöräillä toisen ystäväni Martin luokse käymään. Lainaan häneltä sähköporaa jotta saan johdolle reiät talon ja liiterin seiniin. Elättelen vähän toiveita että Martti saattaisi lähteä avuksikin. Saapa nähdä, Martti on aika kova kaljoittelemaan, eikä välttämättä ole siinä kunnossa että olisi avuksi.

Sähköt liiteriin

Kohta on taas syksy ja pimeää. Syksyllä on ikävää kun ei voi iltaisin oikein käyttää liiteriä kun sinne ei tule sähköjä ja siellä on niin pimeää ettei sieltä löydä mitään. Saatikka että siellä mitään voisi tehdä. Kysäisin paikallisesta sähköliikkeestä mitä maksaisi jos sinne vedettäisiin sähköt ja laitettaisiin pari valoa ja pistorasia. Huhhuh mitkä hinnat! En viitsi tässä mainita kuinka paljon, mutta niin paljon karkeasti että pitäisi olla kuukausi syömättä. Voisihan sitä tietysti ottaa pankista lainaa ja lyhennellä sitä sitten erissä, mutta en taida viitsiä. Mikä ihme siinä voi maksaa niin paljon? Yksi vaivainen johto vedetään muutaman kymmenen metrin matkalle ja siitä jaetaan pari pistoketta.
Asiaa mietittyäni olenkin alkanut miettiä että teen asennuksen itse. Ostan johtoa, kaivan ojan ja heitän johdon sinne ja liiteriin ostan pari jakorasiaa. Siinähän se. Enpä jaksa uskoa että siinä edes kauaa nokka tuhisee. Mietin että pitäisikö katsoa löytyisikö kirjastosta jotain ohjeita tuollaiseen, mutta kun mietin asiaa tarkemmin, niin mitä ohjeita tuommoiseen oikeastaan tarvitaan? Lapion käytön perusteet? Ohjeita töpselien työntämiseen pistokkeisiin?
Harmittaa vain ettei täällä taida olla muita liikkeitä mistä saisi tarpeeksi pitkiä johtoja kuin se yksi josta pyysin tarjouksen. Pian arvaavat aikeeni ja nostavat johdon hintaa että saisivat osan menettämistään asennuskuluista takaisin. Taidanpa pyytää jotain tuttua käymään ostamassa tarvikkeet minun puolestani.

Kokkailua

Silloin tällöin olen seuraillut noita tv:n kokkailuohjelmia ja minua on aina kummastuttanut että mitä ne tekevät ne ruoat aina niin vaikeista ja kalliista aineksista. Itselläni tulee usein ostettua kaikenlaista kaupan alelaarista ja olen sitten eri ruoka-aineksia yhdistelemällä saanut aikaiseksi erinomaisia herkkuaterioita ja uusia ruokalajeja.

Valmissalaatteja löytyy usein poistolaarista. Minä en niiden mausta muuten niin perusta, mutta ne ovat hyvä ainesosa isommille ruokalajeille. Yhdistelemällä niitä muiden alelaarituotteiden kanssa ja lisäämällä mausteita tulee mahtiaterioita.

Sinappia ja pippuria kannattaa pitää aina varastossa. Ketsuppikin on hyvää.

Tässä esimerkiksi pari minun suosikki alelaarireseptiä:

Marketin erikoinen
1 rasia salaattia (esim italiansalaatti, perunasalaatti tai joku kesäpöydän salaatti)
1 rasia lihapullia (tai joku makkarapakettikin käy kun pilkkoo ensin makkarat pienemmiksi)
5 rkl vahvaa sinappia
2 dl jugurttia (maustamaton on parasta, mutta kyllä ne muutkin käyvät kunhan laittaa tarpeeksi sinappia)
pippuria ja suolaa
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Laita ainekset uunivuokaan. Paista noin 45 minuuttia.

Herkkujälkkäri
1 kg hedelmiä (saavat olla huonokuntoisiakin tai purkki hilloa)
pussillinen mikropopcorneja (perunalastutkin käyvät)
3 dl sokeria
paketti jäätelöä (tai 5 dl jugurttia, lisää sokeria)
Valmista popcornit. Sekoita ainekset hyvin ja anna maustua jääkaapissa pari tuntia.

Eväspala
Ruisleipä
5 rkl sinappia
kalaa (vaikka säilykkeenä tai mikä nyt sattuu halvinta olemaan)
kurkkua (tai kaalia)
Suolaa ja pippuria
Jos kala on raakaa, kypsennä se mikrossa. Halkaise leipä ja voitele se sinapilla. Pilko kala ja kurkku pieneksi sössöksi ja sekoita ne keskenään. Levitä sekoite leivän päälle ja laita leivän puolikkaat kiinni. Vinkki: Jos satut löytämään homejuustoa, se sopii hyvin kalan ja kurkun sekaan.

Aiemmin tunsin yhden kaupan työntekijän joka silloin jemmasi minulle roskiksen taakse vähän vanhentuneita elintarvikkeita jotka sitten kävin poimimassa. Ikävä kyllä hän muutti jonnekin ja minulla ei itsetunto riitä alkaa roskista penkomaan, vaikka sieltä varmasti löytyisi vaikka mitä hyvää.

Paluu lomilta

No niin nyt on taas lomat loppu ja voin taas kirjoitella tänne kuulumisia. Olin lomailemassa mökillä Pyhälammella reilun kuukauden. Sinne ei tule sähköä, joten siellä en ymmärrettävästi voinut kirjoitella tänne mitään. Oli siellä mukavaa ja rauhallista. Rahaakin säästyi kun lähimpään kauppaan oli parikymmentä kilometriä eikä sinne jaksanut alvariinsa pyöräillä. Ostin kerralla ison satsin näkkileipää ja söin niitä ja join lähdevettä. Harmi että oli niin huono mustikkavuosi, mustikoillakin olisin varmasti pärjännyt muutaman päivän. Yritin vähän kalastaakin, mutta en saanut saaliiksi kuin risuja ja lumpeenlehtiä.

Totuin siellä sitten lopulta niin alkeellisiin oloihin että ajattelin että kun tässä rahan säästön makuun on päästy, niin säästetään sitten lomamatkalla rahaa loppuun asti ja päätin tulla takaisin kotiin mummon vanhalla polkupyörällä. Mökillä oli vanha teltan rämä ja kun oli ihan mukavat kelitkin niin mikäs siinä metsässä yöpyöessä. Ajelin takaisin kotiin sellaista rauhallista 25 km päivässä vauhtia. Nukuin yleensä jonkun sivutien varrella metsän reunassa. Melkein kaksi viikkoa matkaan meni, mutta ihan mukavaa oli ja säästyipä taas rahaa.

Kotona oli postilaatikko pursuillut yli mutta postimies oli ystävällisesti tuonut mustan jätesäkin mihin oli laittanut postit jotka eivät mahtuneet laatikkoon. Mainoksiahan siellä lähinnä vain oli. Olipa kyllä tosiaan outoa kun sai keitettyä kahviakin tuosta vain ilman suurempia kaasukeittimen virittelyjä. Ja kylläpä keitetty makaroonikin maistuu hyvältä kaiken sen näkkileivän jälkeen. Ja täällä on ihan oikeita astioita ja vesihanastakin on mukava lorotella vettä vaikka kuinka. Tiskaaminenkin on pitkästä aikaa kivaa.

Mökillä vähän harmitti kun radiosta loppuivat patterit, mutta eipä maailmalla näymmä mitään merkittävää ollut tässä välissä ollut tapahtunut.

No taidanpa tästä lähteä niittämään heinikkoa pihalta ja ehkä poimia vähän viinimarjoja.

Syntymäpäivä

Pidän tänään syntymäpäiväjuhlat itselleni. Leivon kakun ja teen jotain muuta pikku naposteltavaa. Vapusta jäi vielä ilmapalloja ja serpentiiniäkin ja laitan niitä ympäri asuntoa. En tullut ajatelleeksi aiemmin juhlia ja siksi en tehnyt kutsukortteja, mutta soittelen tutuille piakkoin. Ne tulevat jotka pääsevät. Lahjoja en varmaan saa paljoa, kun ihmiset eivät ehkä ehdi käydä ostoksilla. Toivottavasti saan edes suklaata. Nyt en ehdi kirjoitella enempää kun pitää alkaa heti leipomaan. Täytyy keittää kahviakin etukäteen termoskannuun.

Uusi naapuri

Naapuriin muutti näymmä joku hippi. Mies se on parrasta päätellen. Kamala lauma samanlaisia pitkätukkia auttoi kantamaan tavaroita. Hetken jo pelkäsin että ne kaikki muuttavat sinne, mutta tänään ei ole näkynyt pihalla kun enää se yksi. Jotain se alkoi heti istuttamaan pihalle. Varmaan huumeita. Nykyään huumekauppa on kyllä riistäytynyt aivan käsistä kun lähikaupassakin myydään huumeita. Luontaistuotteiksi ne niitä siellä kaupassa sanovat, mutta kyllä ne selvästi huumeita ovat. No myrkyttäkööt vain itsensä. En jää kaipaamaan.
Heti jos tuo naapuri änkeää meidän pihalle niin kaivan vaarin vanhan haulikon esiin. Ei sillä kyllä oikeasti voi ampua, mutta ei se hippi sitä huumepäissään huomaa. Pitäisiköhän hankkia koira? Jokin liiketunnistin varmaan pihalle pitää ainakin laittaa, ettei hippi minun nukkuessa käy syömässä meidän pensaista marjoja ja tuikkaa koko taloa tuleen. Onneksi täällä päin kasvaa paljon kärpässieniä syksyllä. Jos se vaikka söisi niitä ja saisi myrkytyksen.

Ostoskärryt

Minulta hajosivat tänään kottikärryt juuri kun olisin tarvinnut niitä. Niitin takapihalta heinikon ja olin juuri työntämässä kottikärryjä paikalle viedäkseni heinät pois kun akseli katkesi. Ei sitä saa korjattua kuin hitsaamalla jos ollenkaan.
Lähdin sitten S-Marketista katsomaan uusia kärryjä tilalle ja ostin viikon ruoat samalla. Uudet kottikärryt olivat kamalan kalliit, ei minulla nyt ole kyllä varaa uusia ostaa. Kassalla minulla sitten välähti kun katselin kun joku pakkasi ostoksiaan takaisin ostoskärryyn. Monet vievät ostoskärryissä ostokset autolle, mutta minäpä vien kärryissä ostokset kotiin asti.
Niin minä sitten lähdin kärryjen kanssa kotiin, ei matkaa ollut kuin pari kilometriä. Joku vanha mummo minulle huusi että "Ei niitä kaupan kärryjä saa kotiin viedä". Sanoin mummolle takaisin että "Sinäkö sen muka päätät? Ei ollut missään kieltokylttejä. Pidä kuule huoli vaan omista asioistasi."
Kotona sitten purin ostokset ja kuskasin heinät ostoskärryssä. Hyvin sujui, vaikka kyllä kottikärryt olisivat olleet paremmat. Ostoskärryjen pyörät olivat vähän huonot pehmeällä maalla. Vaikka toisaalta ostoskärryihin mahtui enemmän heinää kerralla.
Palautan kärryt huomenna, kuskaan samalla niissä tyhjiä tölkkejä lasinkeräykseen.

Kutsumaton vieras liiterissä

Tänään aamulla kun lähdin hakemaan halkoja liiteristä, huomasin yllätyksekseni että ovi ei ollutkaan haassa. Astuessani sisään kuulin omituista korinaa ja huomasin että vanhalla sohvalla kuorsasi joku rähjäisen näköinen äijä.
Mies ei herännyt vaikka vähän kolistelinkin. Hänellä oli joku muovipussi mukanaan. En keksinyt mitä äijälle pitäisi tehdä ja otin sitten vaan halkoja ja lähdin takaisin sisälle.
Keittelin siinä sitten kahvia ja ajattelin että kyllä se ukko sieltä on jotenkin pois saatava, vaikka ei mitään harmia toistaiseksi ole koitunutkaan. Ajattelin että vienpä kupillisen kahvia hänelle, herätän ja käsken häipyä kun on juonut kahvinsa.
Kun sitten menin liiteriin takaisin kahvikupin kanssa äijä örisi jotain unissaan. Kiroili ja huitoi kädellään. Äkkiä minulla tulikin mieleen että tuohan on tuommoinen pahatapainen juoppo joka on varmaan ollut varastamassa jotain ja sammunut kesken kaiken. Laskin kahvikupin maahan ja etsin aseeksi haravan.
Löin äijää haravalla ja huusin sille että "Nyt lähdet menemään täältä! Tämä on kunnon ihmisten liiteri, täältä et mitään vie."
Äijä heräsi ja alkoi huutaa että "Älä lyö, älä tapa mua!" Sitten hän putosi sohvalta ja yritti suojautua lyönneiltä laittamalla kädet päänsä päälle. "En minä mitään pahaa ole tehnyt" hän huusi ja huomasin hänen itkevän.
Lopetin sitten lyömisen ja tulin katumapäälle. Ehkä tämä olikin vain joku yhteiskunnan kaltoin kohtelema työtön raukka joka ei ollut löytänyt muutakaan yöpaikkaa.
"Anteeksi, luulin sinua yhdeksi toiseksi", sanoin, "Ota tuosta kuppi kahvia."
Mies nosti päänsä, pyyhki kyyneleitä naamaltaan ja otti epäröiden kupin.
"Mää vaan eksyin yöllä ja ajattelin että voisin nukkua tuossa vähän aikaa", hän sanoi. En sanonut mitään, osoitin vaan kuppia. Hän hörppäsi vähän kahviaan.
Hän ojensi melkein täyden kupin minulle ja otti muovipussinsa.
"Kiitos kahvista, mää taidan tästä lähteä", hän sanoi.
Avasin hänelle oven ja osoitin tienristeyksen ja sanoin että tuolta pääsee keskustaan. Mies lähti oikaisemaan naapurin tontin yli kiireesti.
Katsoin että hän lähti oikeaan suuntaan ja menin takaisin kotiin.
Pitää varmaan hankkia lukko oveen ettei tällaista satu uudestaan. Jäi vähän huono mieli, vaikka ei mies mitään ollut vienyt tai hajottanut.

Hakemus

Haluaisin valittaa palvelustanne. Olen kirjoitellut tänne jo vuosia joka ikinen päivä tarkasti kaiken mitä olen ikinä tehnyt ja olen raportoinut myös muiden elämästä.
Mutta palkkaa vain ei näy. Jollei rahaa ala pikku hiljaa tippua tililleni, niin lopetan tämän kirjoittamisen.
Toivon teidän ymmärtävän että kirjoituksiani lukee päivittäin miljoonia ihmisiä ja niistä keskustellaan kaikissa johtavissa medioissa.
Niin tästä puheenollen haluaisin ohjelmiin joissa keskustellaan kirjoituksistani selkeän huomautuksen tietolähteestä, vaikka kyseessä olisi vain metaforinen viittaus.
Esimerkiksi kaikki tietävät kun puhutaan "kukista ja mehiläisistä", että viitataan tammikuun 2001 kirjoitukseeni kesäpäivien biostruktuureista. Sama koskee myös lausetta "jäädä kuin eno veneestä" ja "matojen kasvattamista mattojen alla".
Niin että postittakaa minulle kotipostiini valituslomake jolla voin valittaa esimiehellenne.